ETUSIVU               PYRRI               TUIKE               BLOGI               GALLERIA               MINÄ               MUUTA

Pähkinänkuoressa

nimi: Lapintähti Jää-Tuike
meriitit: BH TK2
syntynyt: 11.5.2006
rotu: bordercollie
skp: narttu (steriloitu)
väri: mustavalkoinen
kasvattaja: Riitta Kalla

Temppulista

Harrastukset

Tulokset

Luonnetesti


Kahjo antennikorva

"Hän on syntynyt ystäväksemme; vaikka hänen silmänsä eivät ole vielä auenneet, hän jo uskoo meihin. Jopa ennen syntymäänsä hän on antautunut ihmisille" - Maurice Maeterlinck

Miksi juuri bordercollie ja Tuike?

Halusin Pyrrille vastapainoksi koiran, joka on aina valmis tekemään mitä vain. Palveluskoiraoikeudetkin piti olla. Rotuvaihtoehtoja löytyi sitten kaks, belgianpaimenkoira ja bordercollie. Bordercollie sopi vanhemmilleni paremmin, joten se sitten piti saada. Rotuvalintaan en ole kyllä katunut hetkeäkään. Siinä sitten etsittiin pentua meille. Pari pentuetta löytyi ja lopulta saimme pennun Yli-Torniolta Lapintähti-kennelistä. Ja lopulta pieni pallero saapui meille ja yhteiselomme alkoi.

Yli-innokas mustavalkoinen menijä

Tuike ei ole aivan tyypillinen bordercollie. Tuike on äärimmäisen kova ja itsepäinen. Terävyyttäkin siltä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Metsällä lenkkeillessä vastaan tulijat haukutaan pystyyn ja kotona kaikki vierailijat. Oma aikansa menee aina, että Tuike lopulta uskaltautuu haistelemaan ihmisiä. Muista koiristakaan Tuike ei tykkää yhtään. Saattaa haistella ja se riittää. Se ei leiki edes Pyrrin kanssa kuin äärimmäisen harvoin. Mutta onneksi Tuikesta löytyy paljon niitä ominaisuuksia mitä bordercolliella on. Se on innokas, välillä liiankin, ja on aina valmis mihin vain.

Tämä pieni sähikäinen osaa nykyään onneksi jo rauhoittuakkin. Pääasiassa se on rauhallinen sisällä, mutta odotas jos kävelee ulko-ovelle päin. Silloin Tuike on salamana myös ulko-ovella. Uudet asiat se oppii nopeasti ja se toimittaakin kunnon temppukoiran virkaa. Agilityradalla Tuike on kuin salama ja kuumuu aivan älyttömästi nähdessään muiden menevän rataa ja silloin alkaa kaamea räksytys. Silloin eivät myös muutkaan koirat saa tulla lähelle Tuikea (poikkeuksia lukuunottamatta). Tokossa meidän harmina ovat Tuiken hermot. Se ei kestä yhtään painetta. Mutta pitkälle ollaan silti selvitty.

Tämä pieni sähikäinen rakastaa keppejä, juoksemista ja kaikenlaista touhuilua. Hyvin kahjo se on, mutta eipähän ainakaan elämä ole tylsää Tuiken kanssa. Tuike on myös opettanu paljon minulle ja monet monet asiat ollaan opeteltu kahteen kertaan. En kuitenkaan voi sanoa etten olisi kertaakaan katunut Tuiken ottamista, sillä sellaisia päiviä on ollut monia. Silti, mitä olisi elämä ilman tuota tyhmää antennikorvaa.

webdesing © Saara Kangasniemi               Ulkoasun kuva © Saara Kangasniemi               Kuvia ei anneta virtuaalikenneleihin!